Kartoitusalueiden

Kartoitusalueet ovat määriteltyjä maantieteellisiä alueita, joiden sisällä suoritetaan järjestelmällistä kartoitusta tai inventointia. Tavoitteena on kerätä samankaltaista tietoa yhdellä tavalla sekä varmistaa tulosten vertailukelpoisuus ja seurattavuus.

Alueiden rajat suunnitellaan tutkimuksen tavoitteiden, edustavuuden ja käytettävissä olevan resurssin mukaan. Rajauksessa huomioidaan maankäyttö, luonnonarvo, suojelutilanteet sekä logistiset käytännöt. Kartoitusalueet voivat noudattaa hallinnollisia rajoja, luontotyyppejä tai suojelualueiden rajoja.

Prosessi etenee tyypillisesti suunnittelusta rajojen vahvistamiseen, tiedonkeruun menetelmien valintaan sekä aineiston tallentamiseen ja laadunvarmistukseen. Käytetyt menetelmät voivat olla systemaattista tai satunnaista näytteenottoa, alueittainen kartoitus tai etäseurantaan perustuva keruu. Tieto julkaistaan ja jaetaan sidosryhmille, kun se on validia ja käytettävissä.

Kartoitusalueiden käyttö tukee päätöksentekoa sekä tutkimusta, kuten ympäristön tilan seurantaa, biodiversiteetin inventointia tai maankäyttö- ja suojelu-strategioiden suunnittelua. Datan laatu ja yhteentoimivuus korostuvat, jotta tuloksia voidaan käyttää useammassa yhteydessä ja ajan mittaan.

Esimerkkejä kartoitusalueiden käyttötarkoituksista:

- ympäristö- ja biodiversiteettikartoitukset

- arkeologisten kohteiden inventointi

- metsätalouden ja maaperän kartoitus

- kulttuuriperintöön liittyvät inventoinnit