Kantajataajuus

Kantajataajuus tarkoittaa modulaatiossa käytettävän kantosignaalin taajuutta. Se on se perustaajuus, jonka ympärille lähetettävän tiedon modulaatio rakentaa signaalin. Kantajataajuus määrittää, missä taajuuskaistalla moduloitu signaali sijaitsee ja millaisia sivubändejä sen spektri sisältää.

Esimerkkinä amplitudimodulaatiossa AM:n kantaja on siniaalto, jonka taajuus on fc; kun signaalia moduloidaan amplitudilla, syntyy sivubändejä taajuuksille fc ± fm. Taajuus- ja vaihemodulaatiossa (FM, PM) kantajataajuus säilyttää keskirataajan roolin signaalissa, vaikka informaation ilmaisutapa voi olla taajuus- tai vaihemodulaation kautta.

Lähetys- ja vastaanottoprosesseissa kantajataajuuden valinta liittyy taajuuskaistan suunnitteluun ja koordinointiin: taajuuden on mahtuva luvattuun kaistaan eikä sen ole tarkoitus aiheuttaa häiriöitä naapurikaistoihin. Kantajataajuuden vakaus on tärkeä, ja sitä ylläpidetään käyttämällä tarkkoja oscillatorilähteitä, kuten kristalleja, sekä mahdollisesti frequenssisynteesiä PLL-pohjaisilla ratkaisuilla.

Vastaanottimissa kantajataajuus tuotetaan paikallisella oskillaattorilla, jota vastaan demodulointi suoritetaan. Esimerkkejä käyttökohteista ovat FM- ja AM-radiolähetys sekä erilaisten digitaalisten tiedonsiirtoteknologioiden modulaatiojärjestelmät, joissa kantajataajuus toimii yhteisenä viitepisteenä sekä lähetettäessä että vastaanotettaessa.