Kansalaisuuksiin

Kansalaisuus on oikeudellinen asema, joka liittää yksilön valtiolliseen yhteisöön ja määrittää hänen oikeutensa sekä velvollisuutensa suhteessa siihen valtioon. Kansalaisuuden piiriin kuuluvat usein oikeus äänestää, suojelu ulkomailla sekä pääsy valtion tarjoamiin etuuksiin ja palveluihin. Samalla kansalaisuus sitoo yksilön noudattamaan valtion lainsäädäntöä.

Kansalaisuuden hankkiminen tapahtuu usealla tavalla. Syntymäoikeudella lapsi voi saada kansalaisuuden vanhempien tai syntymämaan mukaan. Maahanmuuton kautta tapahtuvalla luonnollistumisella ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden, kun hän täyttää tietyt kriteerit, kuten oleskeluajan, kielitaidon ja tuntemuksen lainsäädännöstä. Adoptiot voivat myös muuttaa tai luoda kansalaisuuden. Maakohtaiset säännökset vaihtelevat merkittävästi.

Monikansallisuus ja EU-kansalaisuus vaikuttavat yksilön oikeuksiin ja liikkumiseen. Useimmat maat sallivat toisen valtion kansalaisuuden rinnakkaisena, vaikka käytännöt ja rajoitukset vaihtelevat. EU-kansalaisuus antaa oikeuden asua, liikkua ja työskennellä toisen EU-maan alueella sekä vaikuttaa EU-tason päätöksentekoon, mutta se ei sinänsä luo toisen valtion kansalaisuutta.

Kansalaisuuden menettäminen tai luopuminen on mahdollista maakohtaisesti. Kansalaisuuden menettämisen tai luopumisen perusteet sekä menettämisen prosessit määritellään kunkin valtion lainsäädännössä. Kansainvälinen oikeus tunnistaa kunkin valtion suvereniteetin näissä asioissa, vaikka yksilön oikeudet pyritään turvaamaan eri maiden kautta.