Kalvokerrostumat

Kalvokerrostumat ovat kalsiumkarbonaattia (CaCO3) sisältäviä enkrustaatioita, jotka muodostuvat merialueiden pinnoille kiinnittyneiden toimijoiden, kuten korallilevien, bryozoiden ja mikrobiyhteisöjen, aktiivisuuden seurauksena. Ne muodostavat kerroksellisia pinnoitteita, jotka voivat kattaa kiven, kuorensa tai muiden organismin pinnat ja vaihtelevat tasaisesta rakenteikkaaseen.

Koostumus ja rakenne

Kalvokerrostumat koostuvat pääasiassa CaCO3:sta, joka esiintyy kalsiittina tai aragoniitina. Niihin liittyy usein orgaanisia aineksia sekä epäorgaanisia lisäaineita, ja ne voivat olla suhteeltaan tiheitä tai löyhejä. Rakenteeltaan ne voivat olla tasaisia, karkeita tai kerroksellisia, riippuen muodostajista ja ympäristöolosuhteista.

Sijainti ja vaikutus ympäristöön

Ne esiintyvät sekä luonnollisilla että keinotekoisilla pinnoilla, kuten kivikkoisilla rannoilla, kivi- ja rantapinnoilla sekä laivojen ja rakennusten pinnoilla. Kalvokerrostumat vaikuttavat pinnan topografiaan, tarjoavat mikrokokoisia elinympäristöjä uusille lajeille ja voivat vaikuttaa eroosioon sekä muiden organismien kolonisaatioon.

Merkitys tutkimuksessa ja rekonstruktiossa

Geologisesti kalvokerrostumat ovat hyödyllisiä palaeogeografisessa tutkimuksessa, koska niiden koostumus ja rakenne kertovat mahdollisesti menneisistä veden lämpötiloista, suolapitoisuuksista ja pH:sta. Nykyisessä ympäristötutkimuksessa niitä voidaan käyttää merikeskien tilan ja biofoulingin (alueen orgaanisten kerrostumien) indikaattoreina sekä pinnanmuokkauksen ymmärtämisessä.

Lisätietoja voi löytää meriluonnon ja biofoulingin sekä mineralogian ja sedimentologian yhteydessä.