Kalastusverkkoja

Kalastusverkkoja ovat kalastuksessa käytetyt verkot, joiden tarkoituksena on kiinnittää, saada kiinni tai estää kalan liikkuminen. Verkon rakenne koostuu toisiinsa kiinnittyvistä silmukoista sekä kiinnitys- ja vedäntöjärjestelmistä; se voidaan asettaa paikoilleen tai kuljettaa veneen mukana. Nykyiset verkot valmistetaan pääasiassa muovikuiduista, kuten nylonista tai polypropene-kuiduista, ja ne voivat olla yksikerroksisia tai useammasta kerroksesta koostuvia. Aiemmin käytettiin luonnonkuituja kuten hamppua ja pellavaa.

Verkon ominaisuuksiin vaikuttavat sen silmäkoko, pituus, syvyys ja muoto sekä käytetyt kiinnitys- ja kiristysjärjestelmät. Silmäkoko määrää, millaisia kalalajeja ja kokoisia yksilöitä verkko todennäköisesti ottaa kiinni ja kuinka paljon pienempiä kaloja pääsee läpi. Verkon suunnittelussa huomioidaan veden olosuhteet, virtaus sekä kohdelajin pyyntitarpeet; verkkoihin voidaan lisätä suojia, kiristyksiä ja merkitseviä elementtejä.

Kalastusverkkoja käytetään sekä kaupallisessa että harrastuskalastuksessa. Ne voivat olla pysyviä, kuten pyyntikenttään kiinnitettyjä verkoja, tai siirrettäviä, joita vedetään kalastuksen aikana. Eri vesistöille ja syvyyksille räätälöidyt verkot valitaan kunkin lajin ja vuodenajan mukaan. Verkkojen käyttöä pyritään ohjaamaan ympäristön ja kalakantojen turvaamiseksi.

Ympäristö- ja sääntelynäkökohdat ovat tärkeitä: on asetettu rajoituksia silmäkoolle, kalalajille ja pyyntiajankohdalle sekä verkkojen merkintä- ja huolto-velvoitteita. Haamuverkot – hylätyt tai kadoksissa jääneet verkot – voivat jatkaa kalastusta pitkään ja vahingoittaa meren elämää sekä roskata vesistöjä. Vastuullinen verkkokalastus sisältää säännöllisen tarkastuksen, verkkojen poistamisen käytöstä kun niitä ei enää tarvita sekä asianmukaiset kiinnitys- ja hävittämiskäytännöt.