Kaavoitusjärjestelmä

Kaavoitusjärjestelmä viittaa kuntien maankäytön suunnittelua ohjaavaan kokonaisuuteen. Se on keskeinen väline, jolla yhteiskunta pyrkii ohjaamaan alueiden käyttöä ja rakentamista kestävällä tavalla. Kaavoitusjärjestelmä perustuu Suomessa maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen avulla määritellään, mihin tarkoitukseen eri alueita voidaan käyttää ja minkälaista rakentamista niille sallitaan.

Kaavoitusjärjestelmän keskeisiä tasoja ovat yleiskaava ja asemakaava. Yleiskaava on kunnan laajempia alueita koskeva suunnitelma, joka ohjaa kunnan kehittämistä ja alueiden käytön yleisiä periaatteita. Se voi olla yleispiirteinen tai yksityiskohtaisempi. Asemakaava puolestaan laaditaan yleiskaavan pohjalta ja se määrittelee yksityiskohtaisesti rakentamisen ja muun maankäytön ehdot pienemmille alueille, kuten kortteleille ja kiinteistöille. Asemakaavassa määritellään rakennusten sijoittelu, korkeus, käyttötarkoitus ja muut yksityiskohtaiset rakentamista koskevat määräykset.

Kaavoitusprosessi on osallistava, ja siihen kutsutaan mukaan asukkaita, yrityksiä, järjestöjä ja viranomaisia. Suunnitelmista tiedotetaan ja niistä voi antaa mielipiteitä ja tehdä muistutuksia. Lopullisen päätöksen kaavasta tekee kunnanvaltuusto. Kaavoituksella pyritään varmistamaan toimiva, terveellinen ja viihtyisä elinympäristö sekä turvaamaan luonnon monimuotoisuus ja kulttuuriperintö. Kaavoitusjärjestelmän avulla pyritään myös edistämään taloudellista kehitystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.