Käyttöliittymäprototyyppi

Käyttöliittymäprototyyppi on vuorovaikutteinen tai ei-vuorovaikutteinen esitys ohjelmiston tai palvelun käyttöliittymästä, jonka avulla voidaan tutkia ja arvioida sen rakennetta, navigointia sekä yleistä käyttökokemusta ennen toteutusta.

Sen päätarkoitus on validoida käyttäjän tarve, testata tehtävien suorittamista, kerätä palautetta sidosryhmiltä ja selkeästi kommunikoida suunnitelmat kehitys- ja liiketoimintatiimien välillä.

Prototyyppejä on useita fideliteetin mukaan: alhainen fideliteetti (low-fidelity) kuten paperiprototyyppi tai skeemamok, joka kuvastaa vain rakenteen; keskitasoinen (mid-fidelity) interaktiivinen, mutta ei aina täysin todellinen; korkea fideliteetti (high-fidelity) virtuaalinen tai ohjelmallisesti toimiva prototyyppi, jossa on realistinen ulkoasu, animaatiot ja toiminnallisuus.

Prosessi voi sisältää suunnittelukäyntejä, käyttäjätehtävien laatimisen, prototyyppian luomisen ja käyttäjätestauksen. Perinteisesti prototyyppi kehitetään iteroivasti: paljon ideoita, prototyyppi, testaus ja korjauksia.

Työkaluja ovat muun muassa Figma, Sketch, Adobe XD, Axure ja InVision. Prototyyppien hyödynnettävyys riippuu siitä, että ne vastaavat todellisia tehtäviä ja tarjoavat reaalisen vuorovaikutuksen. Pohdintoja: käytetyn fideliteetin valinta ja realistisen datan käyttö.

Käyttöliittymäprototyyppi on keskeinen työkalu UX-kehityksessä: se vähentää kehityksen riskejä, nopeuttaa päätöksentekoa ja parantaa käyttäjäkeskeisyyttä. Rajoituksia: kustannukset voivat nousta, liian korkea fideliteetti liian aikaisin voi vääristää palautetta; prototyyppi ei korvaa lopullista toteutusta.