Jäännöslämpö

Jäännöslämpö on lämpöenergiaa, joka jää jäljelle järjestelmään prosessin päätyttyä tai kun suurin osa käytetystä lämmöstä ei ole saatu talteen. Se syntyy, kun aineessa tai laitoksessa on vielä lämpöenergiaa jäljellä suhteellisen ympäristön lämpötilaan nähden, ja sitä voidaan mitata lämpötilan ja massan sekä lämpökapasiteetin avulla.

Usein jäännöslämpö liittyy teollisuusprosesseihin, energiantuotantoon ja rakennusten energiankäyttöön. Esimerkkejä ovat kuuman nesteen jälkilämpö, prosessivirrtojen ja laitteiden säiliöiden ja putkistojen sisältämä lämpö sekä lämmönvaihtimien välityksellä syntyvä hyödyttömänä kiertävä lämpö. Lämpötilat voivat laskea ajan myötä, jolloin jäännöslämpö pienenee.

Energiansäästön ja päästövähennysten kannalta jäännöslämpö on potentiaalinen resurssi. Hyödyntäminen tapahtuu yleensä lämpöenergian talteenottolaitteiden avulla, kuten lämpöä siirtävien vaihtimien, lämpökaavioiden tai esilämmitysjärjestelmien kautta. Tällöin jäännöslämpöä käytetään toisen prosessin esilämmitykseen, tilojen lämmitykseen tai kaukolämpöverkkoon syötettävään energiaan.

Rajoitukset liittyvät teknisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Jäännöslämpö ei aina ole helposti talteenotettavissa korkeiden lämpötilojen ja paineolosuhteiden vuoksi, eikä investointikustannukset aina oleavilla kustannushyötyjä suuret. Silti jäännöslämpö on keskeinen osa energiatehokkuutta ja kiertotaloutta teollisuudessa ja energiaverkoissa.