Jätekuormituksen

Jätekuormitus on ympäristöön päätyvien jätteiden ja epäpuhtauksien määrä ja laatu, joka vaikuttaa erityisesti vesistöjen vedenlaatuun. Se kuvaa sekä pikkupäästöjen pitoisuutta että niihin liittyvää massamäärää ajan kuluessa. Yleisesti jätekuormitus määritellään massana aikayksikköä kohti, esimerkiksi kilogrammoina päivässä tai tonneina vuodessa.

Se koostuu erilaisista päästöistä, kuten orgaanisesta aineesta (esim. BOD ja COD), ravinteista (typpi ja fosfori), suspendoituneesta aineesta, metallien ja mikrobisen aineksen sekä haitoista mikro-päästöistä. Päästöjä syntyy sekä pistepäästöinä (teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien purku) että hajakuormituksena (maatalous, kaupunkihuleet, Purku- ja valuma-alueet). Pitoisuudet ja kuormitus voivat vaihdella vuodenaikojen ja sääolosuhteiden mukaan, sekä alueittain että ajallisesti.

Mittaus ja analyysi perustuvat vedenlaadun näytteisiin, virtaama- ja kokonaistiedon yhdistämiseen sekä sovellettaviin massafirtoihin. Käytännössä kuormitus lasketaan usein hyödyntämällä pitoisuutta kerrottuina tilavuus- tai virtaamakertoimilla, ja sitä voidaan arvioida sekä mittausten että mallein perusteella.

Hallinta ja sääntely tähtäävät kuormituksen vähentämiseen ja vedenlaadun turvaamiseen. Keinoja ovat puhdistamoiden tehon parantaminen, päästöjen ehkäisy, ravinteiden kierrätys, maatalouden ravinne- ja valuma-alueiden hallinta sekä hulevesien käsittelyn optimoiminen. Kansalliset ja kansainväliset ohjeet sekä lainsäädäntö, kuten vesistöjen tilaa koskevat standardit, ohjaavat kuormituksen seurantaa ja vähentämistoimia.