Järjestelmäresurssit

Järjestelmäresurssit ovat tietokonejärjestelmän käytettävissä olevia resursseja, joita ohjelmat ja prosessit tarvitsevat tehtäviensä suorittamiseen. Ne voivat olla fyysisiä tai virtuaalisia, ja niitä hallitaan yleensä käyttöjärjestelmän toimesta. Resurssien jakaminen ja priorisointi vaikuttavat järjestelmän suorituskykyyn, vasteaikoihin ja vakauteen.

Tärkeimmät resurssityypit ovat CPU-aika, muistiresurssit (RAM ja virtuaalimuisti), tallennustila (kiintolevyt ja SSD-levyt) sekä I/O- ja verkkoyhteydet. Lisäksi huomioidaan välimuistit ja näytönohjaimen suorituskyky, jotka voivat olla merkittäviä erityisesti grafiikka- tai laskentapainotteisissa sovelluksissa. Joissakin järjestelmissä resursseja hallitaan myös energian tai virtalähteen osalta.

Hallinta kattaa resurssien jaon, ajoituksen sekä eristämisen. Käyttöjärjestelmä aikajakoa CPU-ajan prosessien kesken, hallinnoi muistia ja virtuaalimuistia sekä ohjaa I/O-tapahtumia. Se varmistaa turvallisen eristämisen prosessien välillä ja seuraa resurssien käyttöä. Monimutkaisissa ympäristöissä voidaan käyttää virtualisointia, konttiteknologiaa ja dynaamista skalointia.

Mittareita resurssien hallinnassa ovat muun muassa CPU-käyttö (% aikaa prosessoreilla), muistin käyttö, I/O-odotus, levy- ja verkkoliikenteen kuormitus sekä välimuistien hyödyntäminen. Näiden perusteella voidaan tunnistaa pullonkauloja, säätää prioriteetteja sekä säätää kapasiteettia tai soveltaa throttlingia.

Järjestelmäresurssien hallinta on keskeistä sekä yksittäisten sovellusten että koko järjestelmän vakauden kannalta. Erityisesti virtuaaliset ja pilvipohjaiset ympäristöt käyttävät monimutkaista resurssien hallintaa, jossa resursseja jaetaan ja skaalataan dynaamisesti.