Jännitteenkorotuskerroin

Jännitteenkorotuskerroin, tunnetaan myös nimellä muuntosuhde tai käämisuhde, on sähkötekniikan käsite, joka kuvaa muuntajan kykyä muuttaa jännitetasoa. Se määritellään ensiö- ja toisiokäämien kierroslukujen suhteena. Yksinkertaisesti sanottuna se kertoo, kuinka monta kertaa toisiopuolella saatu jännite on suurempi tai pienempi kuin ensiöpuolella syötetty jännite.

Matemaattisesti jännitteenkorotuskerroin (k) lasketaan kaavalla k = N2 / N1, missä N2 on toisiokäämin kierrosluku ja N1 on ensiökäämin kierrosluku. Jos k > 1, muuntaja on jännitteenkorotusmuuntaja, joka nostaa jännitettä. Jos k < 1, kyseessä on jännitteenlaskumuuntaja, joka laskee jännitettä. Jos k = 1, jännite ei muutu, mutta muuntajaa voidaan silti käyttää sähköisten eristystarkoituksiin.

Ihanteellisessa muuntajassa, jossa häviöt ovat olemattomia, teho ensiö- ja toisiopuolella on sama. Tällöin jännitteenkorotuskerroin on kääntäen verrannollinen virran korotuskerroimeen. Toisin sanoen, jos jännitettä nostetaan, virta laskee vastaavasti ja päinvastoin, jotta teho säilyisi. Todellisissa muuntajissa on aina jonkin verran häviöitä, jotka johtuvat esimerkiksi kuparihäviöistä ja rautahäviöistä, joten todellinen muuntosuhde poikkeaa hieman teoreettisesta. Jännitteenkorotuskerroin on keskeinen parametri muuntajan suunnittelussa ja sen käyttötarkoituksen määrittämisessä sähköverkoissa ja elektroniikassa.

---