Jänniteheilahtumien

Jänniteheilahtumat ovat sähköverkossa esiintyviä lyhytaikaisia jännitetason poikkeamia nimellisestä jännitteestä. Ne voivat ilmetä sekä tilapäisinä alenemisina että nousuina että toistuvina pieninä vaihteluina, joita käyttö- ja laiteympäristöt kokevat. Heilahtumat vaikuttavat sekä kotitalouksien valaistukseen että teollisuuden laitteisiin ja ohjausjärjestelmiin.

Syyt jänniteheilahtumiin ovat moninaisia. Ne johtuvat muun muassa suurten kuormien, kuten moottoreiden ja suurten laitteiden käynnistystarpeista, sekä verkon tilapäisistä häiriöistä ja tuotannon tai siirron muutoksista. Myös energiantuotantokaavojen vaihtelut, arkkikaariuunien t sekä kondensaattoriyksiköiden kytkennät voivat vaikuttaa jännitteeseen. Vaikutukset voivat ilmeneä valaistuksen vilkkumisena, ohjauksellisten ja mittausjärjestelmien epävarmuutena sekä laitteiden termiseen ja sähköiseen rasitukseen liittyvinä ongelmina.

Mittaukset ja standardit. Jänniteheilahtumien mittauksessa käytetään usein lyhytaikaisen (Pst) ja pitkäaikaisen (Plt) heilahtumisen arvoja sekä kansainvälisiä standardeja, kuten IEC 61000-4-15 ja IEC 61000-3-3. Tunnistetut heilahtumat pyritään pitämään sallitun rajan sisällä verkon suunnittelussa ja operoinnissa.

Ehkäisy ja hallinta. Vaikutusten vähentämiseksi tämänkaltaisiin hiukan hallittu kuormitus, oikea käynnistysmenettely ja jännitesäätö ovat olennaisia. Tarvittaessa käytetään vakautus- ja varmistuslaitteita, kuten dynaamista jännitevarmistusta (DVR) tai varajärjestelmiä (UPS). Verkon suunnittelussa pyritään myös sopivaan transformointiin ja kuormitusjakaumaan, jotta heilahtumien vaikutukset minimoituvat.