Jännitearvoon

Jännitearvo, suomenkielessä usein käytetty jännitteellinen arvo, kuvaa kahden pisteen välistä sähköistä potentiaalieroa. Yksikkö on voltti (V) ja se määritellään suhteessa valittuun referenssipisteeseen, usein maadoitukseen. Jännitearvo voi syntyä itse jännitelähteestä, kuten akusta tai virtalähteestä, tai liittyä sähköiseen komponenttiin ja sen napojen välillä muodostuvaan jännitteeseen.

Jännitearvon ilmaisussa on eroa tasajännitteisen (DC) ja vaihtojännitteisen (AC) järjestelmän välillä. DC-jännite on suurin piirtein vakaa ajan kuluessa, kun taas AC-jännite vaihtelee sinimuotoisesti ajan funktiona. AC-jännitteestä käytetään usein RMS-arvoa (juuri neliöiden keskiarvo), joka kuvaa jännitteen tehoa vastaavaa arvoa. Huippuarvo (Vp) ja huippu-keskiarvo (Vpp) voivat antaa lisätietoa jännitteestä, etenkin pulssimaisissa signaaleissa.

Jännitearvoon liittyy sign conventions ja peruslaki Ohm: V = I × R. Tämä tarkoittaa, että jännite määrää virtalähteen kyvyn aiheuttaa virtaa vastuksen läpi, jolloin jännite ja virta sekä vastus ovat toisiinsa yhteydessä. Jännitearvon tunnistaminen ja mittaaminen ovat keskeisiä elektroniikassa, sähkötekniikassa ja mittaus- ja testauslaboratorioissa.

Mittaukseen käytetään jännitemittareita tai yleismittareita, jotka voivat mitata sekä DC- että AC-jännitteitä oikeilla asetuksilla. Tarkkuuteen vaikuttavat mittausmenetelmä, liittymät ja häiriöt. Turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeitä: korkea jännite voi aiheuttaa sähköiskun tai palovaaran, joten eristys ja asianmukaiset mittausmenetelmät ovat välttämättömiä.