Juottamiseen

Juottaminen on metalliliitosmenetelmä, jossa kaksi osaa yhdistetään sulattamalla niiden väliin sijoitettua juotetta. Juote täyttää liitoskohdan ja jähmettyessään muodostaa kiinteän, usein sähköistä yhteyttä johtavan liitoksen. Juottaminen eroaa hitsauksesta: tässä käytetään sellaista juotetta, joka ei yleensä lämpötilan vuoksi muodosta yhtä suurta yhteen sulavaa massaa, ja liitos muodostuu pääosin pinnallisesta liittymästä eikä koko kappaleen sulamisesta.

Materiaalit ja välineet voivat vaihdella käyttötarkoituksen mukaan. Elektroniikassa yleisimpiä juotteita ovat tin-pohjaiset seokset, kuten Sn-Pb 60/40 tai eutektinen Sn63-Pb37, sekä lyijyttöiset vaihtoehdot kuten Sn-Ag-Cu (SAC). Flux on tärkeää hapettumisen estämiseksi ja juotteen leviämisen parantamiseksi; käytetään rosin- tai vesiliukoista fluxia riippuen sovelluksesta. Juotin (souta) on lämpötilan antava työkalu, jota käytetään liitoskohdan lämmittämiseen. Desoldering-työkalut ja juotuksen siirtoaineet helpottavat korjauksia.

Prosessi koostuu useista vaiheista: osien puhdistaminen ja hapettumisen poistaminen, fluxin levittäminen, liitettävien pintojen esilämmittäminen tai suoraan juottaminen, juotteen koskettaminen lämmitettävään liitoskohtaan ja nopeasti jätteen poistaminen, jotta juotin täyttää nurkan. On tärkeää välttää ylikuumenemista ja kylmää liitosta sekä estää siltakontaktit (töhöns) ja siltamiset.

Sovellukset eroavat elektroniikassa ja putkiliitoksissa. Elektroniikassa painotus on pienissä osissa, tarkassa lämpötilan hallinnassa ja puhtaudessa. Putkiliitoksissa käytetään usein lyijittömiä juotteita ja erityyppisiä kytkentöjä, joissa korostuvat luotettavuus ja vedenpitävyys. Turvallisuus on tärkeää: hengityssuojaus tai hyvä ilmanvaihto, suojalasit ja käsineet suojaavat lyijyä ja muita kemikaaleja vastaan. Hyvä liitos johtaa tasaisen filamin ja vahvan kosketuspinnan varmistamiseksi.