Julkisuuslainsäädännön

Julkisuuslainsäädäntö tarkoittaa Suomen lainsäädäntöä, jolla turvataan julkisuusperiaate ja kansalaisten oikeus saada tietoa julkisen hallinnon toiminnasta. Keskeisin säädös on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki), 621/1999, jota on sittemmin tarkennettu ja ajantasaistettu. Lainsäädännön tavoitteena on lisätä läpinäkyvyyttä, edistää demokraattista valvontaa sekä mahdollistaa kansalaisten ja mediaoikeuksien käyttöönotto.

Soveltamisala kattaa suurimman osan valtion ja kuntien viranomaisista sekä muita julkisia tehtäviä hoitavia toimijoita. Se ulottuu asiakirjoihin, pöytäkirjoihin, päätöksiin sekä julkisiin toimintamenettelyihin. Poikkeukset koskevat muun muassa yksilön henkilötietoja, liikesalaisuuksia, kansallista turvallisuutta sekä viranomaisten sisäisiä harkintaprosesseja ja muun lain mukaan salassa pidettävää tietoa.

Käyttö ja menettely: Tiedonpyyntö voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti. Viranomaisen on annettava tieto yleensä kohtuullisessa ajassa ja pääsääntöisesti julkisen tiedon saataville, ellei estettäviä perusteita ole. Mikäli pääsy evätään tai rajoitetaan, päätöksen on oltava perusteltu. Tietojen myöntämistä voidaan rajoittaa tai osittain salata poikkeuskohtien mukaan, ja asianomaisella on mahdollisuus valittaa sekä hakea oikaisua tai muutosta hallinnolliselta taholta tai yleisistä oikeussuojakeinoista.

Rajat ja yhteydet: Julkisuuslainsäädäntö toimii yhdessä tietosuojalainsäädännön ja salassapitovelvoitteiden kanssa. Henkilötietojen suojan ja muiden arkaluonteisten asioiden tasapaino määrittää, mitä tietoja voidaan luovuttaa. Laki on edelleen kehittynyt digitalisaation myötä, lisäten saatavuutta ja nopeutta tiedonhallintaan.