Joukkovelkakirjalainat

Joukkovelkakirjalainat ovat velkainstrumentteja, joita valtiot, kunnat, yritykset ja muut järjestäytyneet toimijat käyttävät rahoituksen hankkimiseen. Liikkeeseenlaskija sitoutuu maksamaan sijoittajille sovitun kuponkikoron säännöllisesti sekä takaisinmaksun pääomasta laina-ajan lopussa.

Keskeiset piirteet ovat: kuponkikorko voi olla kiinteä tai kelluva; maksut tapahtuvat yleensä useamman kerran vuodessa. Pääoma maksetaan takaisin eräpäivänä. Laina voi olla vakuudellinen tai vakuudeton, ja se voi olla etuoikeudellinen tai alisteinen suhteessa muihin velkoihin riippuen lainatyypistä ja liikkeeseenlaskijan rakenteesta.

Issuereita ovat valtiot, kunnat ja yritykset sekä rahoituslaitokset. Yleisimmät kategoriat ovat valtionlainat, kunnalliset lainat sekä yrityslainat, jotka voivat vaihdella riskin ja tuoton kannalta suuresti. Luottoluokitukset ja taloudellinen suorituskyky vaikuttavat sekä hinnankorotukseen että korkotuottoon.

Markkinat jakautuvat primaarimarkkinaan, jossa uusia joukkovelkakirjoja lasketaan liikkeeseen, ja sekundaarimarkkinaan, jossa arvopapereita ostetaan ja myydään jälkimarkkinoilla. Hinnat ja tuotot määräytyvät kysynnän ja tarjonnan sekä yleisen korkotason, luottoriskin ja likviditeetin mukaan. Korkojen nousu yleensä laskee arvopaperin hintaa ja nostaa tuottoa, kun taas korkojen laskiessa käy päinvastoin.

Sääntely ja valvonta kuuluvat sekä kansallisiin että eurooppalaisiin mekanismeihin. Suomessa joukkovelkakirjalainoja säätelevät Finanssivalvonta sekä EU-säädökset ja direktiivit, kuten MiFID II ja Prospectus Regulation, jotka koskevat esimerkiksi liikkeeseenlaskun läpinäkyvyyttä ja tiedonantoa sijoittajille.