Johtosävel

Johtosävel on musiikinteorian käsite, joka liittyy tonalisuuteen. Se tarkoittaa diatonisen asteikon seitsemännen asteen säveltä, joka sijaitsee puolisävelen päässä tonikasta. Esimerkiksi C-durissa johtosävel on B, joka pyrkii nousemaan kohti tonikkaa C:tä. Johtosävel luo jännitettä ja hakeutuu usein ratkaisuun tonikalle.

Harmonisessa käytössä johtosävel esiintyy johtosävelsointina (vii°) sekä sen laajennuksena (vii°7). Nämä soinnut vahvistavat paluuta tonikalle ja antavat kadenssille erityisen, jännitteisen laadun. Yleisin esimerkki on kadenssi V–I, jossa johtosävelen liike ti→do vahvistaa paluuta tonicille.

Se, kuinka vahvasti johtosävel erottuu, riippuu sävellajeesta. Suurissa asteikoissa johtosävel on korkea ja se toimii tiivistäen jännitettä kohti tonikkaa. Mollissa tilanne vaihtelee: harmonisessa mollissa seitsemäs aste nostetaan (esim. C-mollissa B-naturali), jolloin johtosävel mahdollistaa vahvan resolvingin tonikalle; luonnollisessa mollissa seitsemäs aste pysyy alempana eikä muodostu yhtä voimakasta johtosävelää.

Johtosävel on keskeinen osa länsimaisen tonaliteetin kehitystä barokin, klassis- ja romantiikan musiikissa, ja se on edelleen keskeinen käsite harmonisessa analyysissä. Sen käyttö on vähäisempää muodollisissa tai moduuleissa tavallisissa modalistisissa tyyleissä, mutta se säilyttää tärkeän tehtävän tonalisoivien jännitteiden luomisessa.