Jatkoyhteensopivuus

Jatkoyhteensopivuus on käsite, jolla tarkoitetaan järjestelmän, ohjelmiston tai tiedostomuodon kykyä toimia jatkossakin vanhempien lisäosien, laajennusten tai muiden riippuvuuksien kanssa. Se on erityisen tärkeää modularisissa järjestelmissä, joissa kapearajoitteiset komponentit voivat kehittyä erikseen core-ohjelmiston tai laitteen kanssa.

Jatkoyhteensopivuus voidaan ymmärtää useilla tasoilla: API-tasolla, jolloin ohjelmointirajapinnat säilyttävät toimintansa tai tarjoavat hallitun ajan deprekaation; tiedostomuotojen tai protokollien tasolla, jolloin vanhat tiedostot tai tiedonsiirtotavat pysyvät luettavina uusissa versioissa; sekä laitteistotason tasolla, jolloin lisäosat, laitteet tai ajurit toimivat uudenkin laitteen kanssa. Hyvä jatkoyhteensopivuus tarkoittaa yleensä sekä taaksepäin että eteenpäin suuntautuvaa vakaata yhteensopivuutta: nykyisten lisäosien toimiminen uusissa versioissa ja mahdollisuus kehittää uusia lisäosia ilman julkisten muutosten aiheuttamaa rikkoutumista.

Toteutukseen vaikuttavat käytännöt kuten selkeä versionointi, deprekaatiosuunnitelmat, rinnakkaisversiointi ja rajapintojen stabiilisuus. Testaus on keskeistä: regressio- ja yhteensopivuustestit sekä yhteensopivuusmatriisit, jotka osoittavat mitkä lisäosat toimivat missäkin versiossa.

Esimerkkejä jatkoyhteensopivuudesta ovat WordPressin lisäosien yhteensopivuus eri WordPress -ytimeen, verkkoselainten laajennus-APIen säilyminen uusien ominaisuuksien ohella sekä laitteistojen ja ajurien välinen yhteensopivuus USB-lisävarusteiden kanssa. Jatkoyhteensopivuus on usein kompromissi vakauden, kehityksen nopeuden ja turvallisuuden välillä.