Jakemusmenetelmät

Jakemusmenetelmät ovat menetelmiä, joilla resursseja, kustannuksia tai hyötyjä jaetaan useamman toimijan tai osan välillä. Niitä sovelletaan sekä julkisessa hallinnossa että yksityisellä sektorilla, ja niitä käytetään muun muassa budjetoinnissa, projektinhallinnassa, kustannusten kohdistamisessa sekä yhteishankkeiden resurssoinnissa. Tarkoituksena on jakaa arvoa oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti ottaen huomioon kriteerit kuten tarve, panos, käyttö tai vastuu.

Jakemusmenetelmien pääkategorialta voidaan tunnistaa useita periaatteita. Suhteellinen tai prosentuaalinen jaotus jakaa resurssit suhteessa johonkin mittariin, kuten väestöön, tuotantoon tai käyttöön liittyvään arvoon. Tasajakoinen jaotus jakaa saman määrän kullekin osalle. Tarveperusteinen jaos antaa enemmän resursseja niille, joissa tarve on suurin. Panoksen mukaan jaettava malli perustuu siihen, kuinka paljon kukin osapuoli on panostanut projektiin tai toiminmaan. Käyttöpohjainen jaotus määräytyy todellisen käytön tai kulutuksen perusteella.

Käytännön menetelmät sisältävät myös kustannusten kohdistamisen toiminnoille, jolloin kustannukset jaetaan esimerkiksi tuotteisiin tai prosesseihin niiden toteutuneiden toimintojen mukaan. Yleisiä välineitä ovat kustannusten kohdistaminen, käyttöasteen mittaaminen sekä kerättyjen tietojen perusteella tehtävät määritykset. Jakemusmenetelmien valinnassa korostuvat läpinäkyvyys, oikeudenmukaisuus ja kannusteiden toimivuus. Epätarkat mittarit, mahdollinen kannustinjärjestelmän väärinkäyttö sekä heikko hallinnointi voivat heikentää sekä tehokkuutta että luottamusta.