JPEGtiedostoja

JPEGtiedostoja ovat digitaalikuvien yleisimmät tallennusmuodot, erityisesti valokuvien kohdalla. Ne käyttävät JPEG-pakkausta, joka on häviöllinen kuvakompression menetelmä. Tämä mahdollistaa suurten kuvien koon pienentämisen merkittävästi verrattuna raakakuvien tallentamiseen. JPEG-tiedostoja syntyy kameroissa, skannauksissa ja verkkosivustoilla sekä muissa sovelluksissa, joissa tallennus- tai siirtokustannukset ovat tärkeitä.

Teknisesti kuva jaetaan 8x8 lohkoihin, joita käsitellään Discrete Cosine Transform -menetelmällä ja kvantitoinnilla. Värit esitetään usein YCbCr-väriavaruudessa ja muunnetaan tarvittaessa sRGB:ksi verkon käytöstä varten. Tiedosto tukee 24 bittiä väriä (8 bittiä per kanava). Väritiedot tallennetaan usein kromatiikkaa vähentävällä tavalla, yleisimmin 4:2:0- tai 4:4:4-sampleilla. Laatu voidaan asettaa 0–100; pienemmät arvot pienentävät kokoa mutta voivat aiheuttaa artefakteja kuten lohkoartefakteja ja värivirheitä.

JPEG-tiedostoihin voi liittää metadataa kuten EXIF- ja IPTC-tietoja, joiden kautta tallennetaan kuvaus, kamera-asetukset ja GPS-tiedot. Perinteinen JPEG ei tue läpinäkyvyyttä alpha-kanavalle, joten läpinäkyvyyttä tarvitsevat grafiikat on tallennettava toiseen formaattiin, kuten PNG.

Historia: JPEG-standardi kehitettiin Joint Photographic Experts Groupin toimesta ja julkaistiin vuonna 1992 osana ISO/IEC 10918 -standardikokonaisuutta. Sen jälkeen se on muodostanut suurimman osan digikuvien tallentamisesta ja verkkoliikenteestä. Vaihtoehtoja, kuten JPEG 2000, on kehitetty, mutta ne eivät ole saaneet samanlaista tukea.