Jäännösmagnetisaatiota

Jäännösmagnetisaatio, suomeksi myös remanenssimagnetisaatio, viittaa siihen magnetisaation tilaan, joka jää materiaaliin sen jälkeen, kun ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Tämä ilmiö on olennainen ferromagneettisille materiaaleille, kuten raudalle ja nikkelille, joiden atomit voivat järjestäytyä magneettisiksi domeeneiksi. Kun ulkoinen kenttä on läsnä, nämä domeenit pyrkivät suuntautumaan kentän mukaisesti, mikä luo yhteisen magneettisen momentin koko materiaaliin. Kun ulkoinen kenttä poistetaan, domeenien järjestäytyminen ei välttämättä palaudu täysin satunnaiseen tilaan, vaan osa järjestäytymisestä säilyy. Tämä säilynyt järjestäytyminen on jäännösmagnetisaatiota.

Jäännösmagnetisaation määrä ja pysyvyys riippuvat materiaalin ominaisuuksista, erityisesti sen koersiivisuudesta. Suuri koersiivisuus tarkoittaa, että materiaalia on vaikeampi demagnetisoida, mikä johtaa voimakkaampaan jäännösmagnetisaatioon. Pieni koersiivisuus taas mahdollistaa magneettikentän helpon muuttamisen ja demagnetisoitumisen. Jäännösmagnetisaatiota hyödynnetään monissa teknologisissa sovelluksissa, kuten pysyvien magneettien valmistuksessa, magneettinauhoissa tiedon tallentamiseen ja sähkömoottoreissa. Geologiassa maaperän ja kivien jäännösmagnetisaatiota voidaan käyttää menneiden magneettikenttien tutkimiseen, mikä antaa tietoa maapallon historiasta.