Itsestäänselvyyksinä

Itsestäänselvyyksinä is a Finnish expression built from the adjective itsestäänselvä (self-evident) and the essive plural ending -nä/-sinä, used to denote something presented or treated “as self-evidences” or “as obvious facts.” The form itsestäänselvyyksinä signals a role or state, indicating that multiple propositions are being assumed as unquestionable.

In usage, itsestäänselvyyss two words are often employed in critical or analytical contexts to examine rhetoric that treats certain claims as obvious without justification. It is common in discussions about philosophy, rhetoric, or social criticism to describe how arguments are framed by presenting them as self-evident, thereby discouraging scrutiny or alternative viewpoints.

Etymology and grammar notes: the base word is itsestäänselvyys (self-evidence, obviousness). Itsestäänselvyyksinä is the essive plural form, used to describe acts, statements, or positions taken “as self-evidences.” This contrasts with forms such as itsestäänselvyytenä (as a self-evidence) or itsestäänselvyys (singular self-evidence).

Examples:

- He esittivät väitteensä itsestäänselvyyksinä, mikä puolestaan kavensi keskustelun tilaa. (They presented their claims as self-evidences, which limited the scope of discussion.)

- Kritiikki kohdistui niihin, jotka pitivät taloudellisia oletuksia itsestäänselvyyksinä. (The critique targeted those who treated economic assumptions as self-evidences.)

- Filosofit varoittavat siitä, ettei kannata pitää keskeisiä premissejä itsestäänselvyyksinä. (Philosophers warn against treating key premises as self-evidences.)

See also: itsestäänselvyys (self-evidence).