Itseraportoitujen

Itseraportoitujen tiedot tarkoittavat tietoja, joita vastaajat antavat itsestään ilman ulkoista varmistusta. Ne kattavat muun muassa elämäntapoja, oireita, terveydentilaa ja kokemusperäistä hyvinvointia. Itse raportoidut tiedot kerätään yleisimmin kyselyillä, haastatteluilla tai päiväkirjoilla, ja niitä käytetään sekä epidemiologisissa ja yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa että kliinisissä hankkeissa.

Tyypillisiä aihealueita ovat tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta, ravitsemus sekä aiempi sairastelu ja hoidot. Keruumenetelmät vaihtelevat kyselyistä sähköisiin lomakkeisiin sekä puhelinkalvoihin, ja vastaukset voivat olla sekä määrällisiä että laadullisia.

Edut: ne mahdollistavat suurten ja monimuotoisten kohderyhmien kattamisen kohtuullisin kustannuksin ja antavat pääsyn subjektiivisiin kokemuksiin, joita ei voi mitata suoraan kliinisillä mittauksilla. Rajoitteet: vastaukset voivat olla epätarkkoja muistamisen rajoitteiden, sosiaalisen halukkuuden tai kognition vaikutuksesta. Kysymysten muotoilu, ajanjakso ja kulttuuriset tekijät voivat lisätä virhettä.

Parantamiseksi käytetään validoituja kysymyksiä ja indeksikirjoja, usein myös muistuttavia ajanjakoja sekä yhdistetään itse raportoitua tietoa objektiivisiin mittauksiin tai rekisteritietoihin. Tutkimuksessa voidaan hyödyntää kognitiivista testausmenetelmää, pre-testauksia ja kulttuurisensitiivisyyden huomioimista.