Itsepuhdistus

Itsepuhdistus, tai itsepuhtaus, tarkoittaa järjestelmän, pinnan tai materiaalin kykyä poistaa likaa, epäpuhtauksia tai kasvustoa itsenäisesti tai minimoidulla huollolla. Itsepuhdistuva toiminta perustuu yleensä sekä materiaalin ominaisuuksiin että ympäristötekijöihin, kuten valoon, vedenpitoisuuden ja ilman liikkeisiin.

Mekaaniset ja kemialliset mekanismit ovat yleisimpiä itsepuhdistuksen ilmenemismuotoja. Mekaaninen itsepuhdistus hyödyntää pinnan rakennetta sekä veden virtausta, sadeveden vaikutusta ja mahdollisia tärinöitä, jotka irrottavat lian pinnalta. Kemiallinen itsepuhdistus puolestaan käyttää pinnoitteita tai materiaaleja, jotka katalysoivat epäpuhtauksien hajoamista tai jotka reagoivat valon kanssa (esimerkiksi fotokatalyysi). Fotokatalyysissä tavallinen esimerkki on TiO2-pinnoite, joka UV-valon vaikutuksesta hajottaa orgaanisia yhdisteitä.

Esimerkkejä itsepuhdistavista ratkaisuista ovat itsepuhdistuvat lasipinnoitteet, rakennus- ja autoteollisuudessa käytetyt maalipinnat sekä pinnat, joille on kehitetty hydrophobisia tai hydrophilisiä ominaisuuksia helpottamaan veden ja lian poistumista. Myös ilman- ja vedenpuhdistusjärjestelmissä sekä aurinkopaneeleissa käytetään itsepuhdistavia ratkaisuja, joiden tarkoituksena on ylläpitää suorituskykyä ilman säännöllistä puhdistusta.

Hyötyinä ovat pienempi huolto- ja ylläpitokustannus sekä pidempi käyttöikä, kun taas rajoitteita ovat tuotteen kustannukset, pinnoitteen kestävyyden ajan sekä ympäristötekijöihin liittyvä variointi (valo, sade, lika-tyyppi).