Investointikulut

Investointikulut ovat kustannuksia, jotka liittyvät uuden käyttöomaisuuden hankintaan, rakentamiseen tai merkittäviin parannuksiin, joiden odotetaan tuottavan taloudellista hyötyä useamman tilikauden ajan. Näiden kulujen tarkoituksena on parantaa yrityksen tuotantokyky, kapasiteettia tai toimintojen tehokkuutta. Investointikulut merkitään taseeseen pitkävaikutteisena omaisuutena, eikä niitä vaikuta välittömästi tuloslaskelmaan.

Käytännössä investointikuluja muodostavat esimerkiksi hankintahinta sekä kaikki välittömästi hankintaan, asennukseen ja käyttöönottoon liittyvät kustannukset, kuten kuljetus, asennus, rakennus- tai laitehankkeet sekä suuret parannus- tai laajennusprojektit. Myös kehitysprojektien ja ohjelmistojen tietyt kehittämiskustannukset voivat tulla osaksi investointikuluja, jos ne täyttävät kirjanpitokriteerit.

Mikä ei yleensä kuulu investointikuluihin, on normaalit huolto- ja korjauskulut sekä pienet, toistuvat menot, jotka tulisi kuluttaa tuloslaskelmaan kyseisen tilikauden menoiksi. Kirjanpidossa investointikulut alkavat yleensä käyttöönottokustannuksena ja tämän jälkeen ne jaetaan poistojen (tietyllä käyttöiällä) kautta tuloslaskelmaan.

Kassavirta-analyysissä investointikulut näkyvät investointien rahavirtoina. Verotuksellisesti poistot vähentävät verotettavaa tuloa sen jälkeen, kun investointi on aktivoitu, ja joissakin tapauksissa rahoitus- tai korkokulut voivat olla oikeutettuja pääomakustannusten mukaan.

Investointikulujen hallinta vaatii harkintaa kustannuslajien ja hyötyjen suhteen sekä noudattamista sovellettavia kirjanpitostandardeja ja verotusohjeita.