Intraokulaarilinssi

Intraokulaarilinssi, suomeksi usein IOL, on keinotekoinen linssi, joka asetetaan silmään kaihin poistoleikkauksen yhteydessä korvaamaan kyseessä oleva luontainen linssi. Yleensä se sijoitetaan takamukselta linssin kapselin sisään, eli lasin taakse irisille jaetun pupillin taakse. IOL suunnitellaan pysyväksi proteesiksi ja se korvaa samalla silmän tarkennuskyvyn osan.

Käyttötarkoitukset ja menettelytavat vaihtelevat. IOL asennetaan kaihinpoiston yhteydessä, usein phacoemulsifikaation tai muun pienen viillon tekniikan avulla. Ennen leikkausta tehdään biometria, jonka perusteella lasketaan IOL:n vahvuus toivottuun refraktioon. Mikäli silmä pitää korjata myös hajareihin liittyvää astigmatismia, käytetään toric-IOL:ia, joka on suunniteltu korjaamaan astigmatismi.

Tyyppiluokittelu ja materiaalit. Yleisimmät IOL-tyypit ovat monofokaaliset, joiden avulla tavoitellaan tarkkaa kaukonäköä; multifokaali- ja mukautuvat (accommodating) IOL:t pyrkivät vähentämään silmäläin tarvetta sekä kauaksi että lähelle. Lisäksi on toric-IOL:ia astigmatismin korjaamiseksi. Materiaalina yleisimmin käytetään akryylia (hydrofobinen tai hydriofiilinen) sekä joskus silikonia. Suunnittelussa on eroja: yhden ja monin kappaleen IOL:t sekä afolyysiset/epäorgaaniset pinnat, joita on muotoiltu vähentämään sfääristä aberria ja parantamaan näköä.

Hyödyt ja riskit. Useimmat potilaat saavat parantuneen näön ja elämänlaadun kaihileikkauksen jälkeen. Joillakin saattaa kuitenkin tarvita silmälaseja etä- tai lähinäön korjaamiseksi riippuen IOL-tyypistä. Yleisimmät pitkäaikaiset ilmiöt ovat kaihin jälkeen kehittyvä posteriorinen kapsulaarisen paksuuntuman (PCO), jota hoidetaan laserilla kapsulotomialla. Harvinaisia mutta vakavia riskejä ovat tulehdukset, korkea silmänpaine, makulan turvotus, linssin siirtyminen tai decentration sekä refraktiivinen yllätys. Pitkällä aikavälillä IOL:n tulokset ovat kuitenkin yleisesti hyvälaatuisia.