Interpersoonallisuuteen

Interpersoonallisuuteen viittaa suomenkielisessä psykologiassa ja sosiaalipsykologiassa ihmisten välisten suhteiden muodostumiseen ja ylläpitoon sekä yksilön vuorovaikutustapoihin. Siihen kuuluvat vuorovaikutustaidot, empatian kyky, rajojen asettaminen sekä kyky muodostaa, kehittää ja tarvittaessa muuttaa ihmissuhteita sekä ratkaista konflikteja.

Tutkimuksessa interpersonallisuus voidaan hahmottaa eri teorioiden kautta. Yleisesti käytetään kaksidimensionaalista lähestymistapaa, jossa vuorovaikutus sijoittuu hallitsevuus–alistuuvuus- sekä lämpö–kylmyys- akselille. Esimerkiksi Interpersonal Circumplex -malli kuvaa vuorovaikutuksen sävyä kahdella ulottuvuudella: hallitsevuus–alistuuvuus ja lämpö–kylmyys. Kulttuuri ja kehitysvaihe vaikuttavat siihen, millaista vuorovaikutusta pidetään hyväksyttävänä.

Kliinisessä kontekstissa interpersonaalisia ongelmia voidaan arvioida mittareilla kuten Inventory of Interpersonal Problems (IIP) sekä muilla psykometrisillä välineillä. Haasteet voivat ilmetä ihmissuhteiden etääntymisenä, riippuvuudena, epävarmuutena tai konfliktien toistuvana kärjistymisenä. Interpersonallinen terapia (IPT) on yksi lähestymistapa, jonka tavoitteena on parantaa vuorovaikutusta ja sosiaalista toimintakykyä.

Interpersoonallisuus on keskeinen osa arjen toimintakykyä, työyhteisöissä sekä mielenterveyden edistämisessä. Se heijastaa sekä yksilön ominaispiirteitä että sosiaalista kontekstia, ja sitä voidaan kehittää koulutuksen, harjoittelun sekä terapeuttisten menetelmien avulla.