Insuliinimäärä

Insuliinimäärä tarkoittaa insuliinin antamaa annosta diabetespotilaalla. Annos mitataan yksiköissä (IU) ja annetaan usein pistoksin tai insuliinipumpun kautta. Se on yksilöllinen ja voi muuttua päivittäin riippuen painosta, iästä, ruokavaliosta, liikunnasta sekä sairauksista. Potilaiden on seurattava glukoositasojaan ja noudatettava terveydenhuollon ammattilaisen ohjeita annosten säätämiseksi.

Yleinen lähestymistapa on basal-bolus-hoito: basal-insuliini säilyttää perusglukoositasoa, bolus-annokset kattavat ateriat. Kokonaisvuorokausiannostus (TDD) voidaan arvioida siten, että se on noin 0,5–1,0 IU/kg vuorokaudessa, ja jaetaan basal- ja bolus-annoksiin potilaan tarpeen mukaan.

Aterioiden insuliiniannos lasketaan usein hiilihydraattien määrän ja insuliini-hiilihydraattisuhteen (ICR) perusteella: annos = hiilihydraattien määrä / ICR. Lisäksi käytetään korjausannosta (korjauskerroin, ISF), jonka avulla voidaan pienentää veren glukoosia kohonneesta tasosta. Näitä arvoja säädetään yksilöllisesti diabeteshoitajien tai lääkärien toimesta.

Seuranta ja säätö: annostusta muutetaan aktiivisuuden, ruokavalion, sairauden tai stressin mukaan. Glukoosiarvot seurataan esimerkiksi omalla mittauksella tai CGM-laitteilla, ja annostusta säädetään vähitellen, jotta vältetään sekä hyperglykemia että hypoglykemia. Mikäli veren glukoosi on erittäin alhaalla, käytetään nopeasti merkityttävien hiilihydraattien avustusohjeita.

Erilaiset insuliinilajit ja toimitusmenetelmät voivat vaikuttaa annosteluun: lyhyt- tai nopeasti vaikuttava insuliini, pitkävaikutteinen insuliini ja insuliinipumput. Hoitoon liittyvät päätökset sekä annostuksen muutokset määrää hoitava lääkäri tai diabeteshoitaja.