Induktanssit

Induktanssit ovat sähköisiä ominaisuuksia ja komponentteja, jotka vastustavat virran muutoksia magneettisen vuorovaikutuksen kautta ja voivat varastoituja magneettista energiaa. Induktanssi kuvaa, kuinka suuri jännite indusoituu johtimeen tai keloon, kun virta muuttuu. Yksikkö on henry (H).

Induktanssi L määritellään suhteena flux linkageen λ ja virtaan i kaavalla λ = L i. Flux linkage puolestaan on N kertaa magneettinen flux Φ, missä N on kytketyjen kierrosten lukumäärä. Näin L = N Φ / i. Tämä selittää, miksi kierteinen johto tai kela voi vaikuttaa sekä jännitteeseen että virran muutosnopeuteen.

Sähköpiireissä induktanssi on suurin piirtein riippuvainen kelan rakenteesta, materiaalista ja kierrosten määrä. Energiavarastointi induktanssissa on E = (1/2) L i^2. AC-virtapiireissä induktanssin impedance on Z_L = j ω L, missä ω = 2πf on kulmataajuus. Gen près: yksittäiset induktorit voivat olla serku- tai parasite; yhdessä on useita L-arvoja, yhdistettyinä sarjaan tai rinnan.

Mutuulinen induktanssi M syntyy, kun kahdella kelta on magnettisesti kytkettyjä toisiinsa. Sillä voi esiintyä kytkennän monikerroksia, ja sen avulla määritellään kytkimen SPR: M = k sqrt(L1 L2) missä k on kytkentäkerroin. Tällöin kytkeytyneet kelat noudattavat v1 = L1 di1/dt + M di2/dt ja v2 = M di1/dt + L2 di2/dt. Käytännön sovellukset kattavat suodattimet, virransyötöt, energian varastoinnin sekä RF- ja teollisuus- sähkötekniikan laitteet, kuten muuntajat ja karkeat kytkennät.