Indikoidaanillatiivissa

Indikoidaanillatiivissa on termi, jota käytetään kielitieteessä kuvaamaan sitä ilmiötä, jossa illatiivin sijamuotoa käytetään osoittamisen kohteen ilmaisemiseen. Sana muodostuu indikoida-verbistä (osoittaa, viitata) sekä illatiivin ja passiivin morfologian ilmaisuvista osista, jolloin kukin osa viittaa sekä toiminnan kohteeseen että sen suunnattuun suuntaan.

Termiä käytetään erityisesti keskusteluissa siitä, miten finnien kielessä sijamuotojen semantiikka ja lausetason ilmaisut yhdessä rakentuvat. Indikoidaanillatiivissa ei keskitytä niinkään pelkästään paikkaan tai liikkeeseen, vaan siihen, miten osoittaminen kohdistuu kohti illatiivista kohdetta lauseessa. Tämä tekee siitä huomionarvoisen käsitteen case-semantiiikan ja verbipredikaatin yhteisvaikutusten tarkastelussa.

Käyttö ja esimerkit ovat luonteeltaan teoreettisia. Tutkimuksissa puhutaan lauseista, joissa passiivi ja illatiivi muodostavat eräänlaisen kohteen-ilmauksen, jolloin illatiivinen morfemi antaa viitteen osoituksesta johonkin koetun viittauskohteeseen. Tällaisia rakenteita analysoidaan erikseen, jotta voidaan erottaa illatiivin tavanomaisesta maantieteellisestä tai liikkeellisestä käytöstä syntaktinen ja semanttinen rooli ilmaisussa.

Vastaanotto ja suhde muihin käsitteisiin ovat niukasti vakiintuneita. Indikoidaanillatiivissa nähdään lähinnä akateemisena välineenä tutkimaan semanttista vuorovaikutusta ilmaisutyylin ja sijamuodon välillä, eikä se ole laajasti käytetty tai standardoitu käsite suomalaisessa peruskirjallisuudessa. Se havainnollistaa, miten kielentutkijat lähestyvät tapausta, jossa merkitys syntyy muotojen ja toiminnan tarkoituksen yhteisvaikutuksesta.