Impersonaalinen

Impersonaalinen on kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan lausekokonaisuutta tai rakennetta, jossa toimijaa tai agenttia ei voida tai haluta nimetä. Tässä rakennetyypissä predikaatilla on usein yleisluontoinen merkitys ja lause ilmaisee tilan, tapahtuman tai yleisen totuuden ilman henkilökohtaista tekijää.

Suomen kielessä impersonaalisia lauseita käytetään erityisesti sään, ajan ja yleisten ilmiöiden kuvaamiseen sekä joissain yleisissä väitelauseissa, joissa tekijä jätetään tarkoituksella epäselväksi. Tällöin puhujan näkökulma ei kohdistu keneenkään tekijään, vaan lause kertoo tilanteesta yleisellä tasolla.

Kielitieteellisesti impersonaalisuus liittyy usein predikaatin muotoon ja siihen, miten subjekti ilmenee. Esimerkkejä impersonaalisista ilmaisumuodoista ovat lauseet, kuten "Sataa." tai "On kylmä." Nämä lauseet kuvaavat ilmiöiden tilaa, ei konkreettista tekijää. Suomen kielessä impersonaalisuutta voi ilmetä myös lainanomaisesti tai rakenteellisesti siten, että subjekti jää määrittelemättä tai että predikaatti kantaa merkityksen ilman agenttia.

Impersonaalisuus voidaan erottaa passiivisesta äänestä, jossa tekijä voidaan jättää ilmaisematta, mutta joka kuitenkin voi olla lauseen noteerattu tekijä. Impersonaaliset lauseet korostavat tilaa, ilmiötä tai yleistä kokemusta sen sijaan, että ne esittävät tarkkaa toimijaa tai välineellistä tekijää.

Lisäksi termiä käytetään laajemmin viittaamaan kieliin ja rakenteisiin, joissa agentin ilmaisu on harvinaista tai ei ole tarpeen, sekä kuvaamaan kielten yleisiä keinoja tavalla, joka ei keskity tekijään.