Imitointia

Imitointia on suomen kielen termi, joka viittaa toisen toiminnan, äänen, ilmeen tai tuotoksen jäljittelyyn. Sanaa käytetään monissa yhteyksissä kuvaamaan sekä tietoista mallintamista että automaattista tai biologista jäljittelyä.

Taiteissa imitoimista käytetään ilmaisukeinona: näyttelijät, koomikot ja äänitaiteilijat imitoivat ilmiöitä tai henkilöitä luodakseen tunnistettavuutta, huumoria tai pastissia. Musiikissa imitoiminen on keskeinen tekniikka kontrapunktissa, kanonissa ja fuguissa, joissa melodiset aiheet toistuvat eri äänissä ja muodoissa.

Biologiassa ja ekologisessa tutkimuksessa jäljittely voi tarkoittaa muuntelua ja suojautumista, kuten vaikkapa Batesin tai Müllerin mimikryä, jossa laji matkii toisen ulkonäköä tai käyttäytymistä hyötyäkseen. Psykologiassa imitoiminen liitetään sosiaaliseen oppimiseen: lapset ja aikuiset omaksuvat taitoja ja normeja mallien seuraamisen kautta, ja ilmiötä selittävät muun muassa peilisolujärjestelmää koskevat teoriat.

Teknologiassa termi esiintyy muotoilu- ja tekoälytutkimuksessa, esimerkiksi imitation learning -menetelmissä, joissa järjestelmät oppivat ihmisen esimerkkien perusteella. Kulttuurisesta näkökulmasta imitoiminen on osa tiedon ja käytäntöjen siirtymistä, mutta herättää myös keskustelua autenttisuudesta, tekijänoikeudesta ja innovaation roolista.