Ilmanläpäisyys

Ilmanläpäisyys on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä päästää ilmaa sen läpi. Se määritellään mittauksessa, jossa paine-ero asetetaan materiaalin eri puolille ja ilmanvirtauksia mitataan. Tulokset riippuvat muun muassa raon koosta ja määrästä, kuidun rakenteesta, paksuudesta sekä kosteudesta ja lämpötilasta. Ilmanläpäisyys voi vaihdella huomattavasti eri materiaaleissa ja käyttötarkoituksissa.

Mittausmenetelmät ja yksiköt vaihtelevat käyttökohteen mukaan. Tekstiileissä käytetään yleensä ISO 9237 tai ASTM D737 -menetelmiä, ja tulokset ilmoitetaan usein dm3/(s·m2) tai L/(s·m2). Rakennusosien ilmanläpäisyys mitataan usein blower door -menetelmällä (esimerkiksi ISO 9972 tai EN 13829); tulokset esitetään ACH50-arvona, joka kertoo ilmamäärän vaihtumisesta tunnissa paine-eron ollessa 50 Pa.

Merkitys ja vaikutukset: Tekstiileissä ilmanläpäisyys vaikuttaa hengittävyyteen ja käyttömukavuuteen; suurempi arvo mahdollistaa paremman haihdunnan, mutta voi heikentää tuulen- tai lämmöneristystä. Rakennuksissa matalampi ilmanläpäisyys parantaa energiatehokkuutta ja hallittavuutta, mutta liiallinen tiiviys voi heikentää ilmanvaihtoa ja sisäilman laatua.

Sovellukset: käytännön sovelluksia ovat hengittävät vaatteet ja kalvot, suodatinmateriaalit sekä rakennus- ja ilmanvaihtojärjestelmien komponentit. Ilmanläpäisyys voidaan optimoida tuotteen ja ympäristön vaatimusten mukaan.

Standardisointi: Ilmanläpäisyys on erillinen ominaisuus vesihöyryläpäisyydestä, ja sitä ohjataan kansainvälisillä standardeilla. Mittausmenetelmät ja hyväksyttäminen voivat vaihdella kohteen mukaan.