IUPACnimitykset

IUPAC-nimitykset ovat International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC)in ylläpitämiä järjestelmiä, joilla kemiallisille yhdisteille annetaan systemaattisia, yksiselitteisiä nimiä. Niiden tarkoituksena on kuvata yhdisteen rakenne ja luonne siten, että sama nimi vastaa samaa rakennetta ja päinvastoin. Nimiä käytetään laajalti tieteellisessä kirjallisuudessa, oppikirjoissa ja kemiallisissa tietokannoissa sekä opetuksessa.

Organisessa kemiassa nimitysprosessi perustuu pääketjun valintaan, substituenttien ja toiminnallisten ryhmien sijainnien määrittämiseen sekä oikean lopputuloksen -suffixin käyttämiseen. Sijainnit ilmoitetaan numeroilla hyphenillä erotettuina, ja prefiksit kuten di-, tri- käytetään substituenttien lukumäärän osoittamiseen. Stereokemian ilmoittamiseen voidaan käyttää R/S-merkintöjä kiertokulman isomerian yhteydessä sekä E/Z-kaksighionien yhteydessä. Esimerkkeinä ovat ethan-1-ol, propan-2-one sekä butan-1-ol, ja yleisiä hapetus- ja karboksyylihapporyhmien nimityksiä kuten ethanoic acid (etikkahappo).

Epäorgaanisessa kemiassa nimitysperiaatteet voivat sisältää ionien kirjoa, hapetuksenvaihteluita sekä koordinaatioyhdisteiden koordinaatioitumista. Esimerkkejä ovat NaCl (natriumkloridi) sekä iron(III) oxide (rautahiukkasen hapetettu oksidi). Koordinaatioyhdisteille voidaan antaa nimet, kuten hexamminenikkel(II)kloridi, jotka kuvaavat ligandenit ja keskiaineen valenssi- tai oksidiaseman.

IUPAC-nimitykset jatkuvat kehittymisen, ja niitä täydentävät perinteiset nimet sekä säilytettävät nimitykset käytännön tarpeisiin. Tavoitteena on sekä selkeys että rakenneosien näkyminen nimessä.