IUPACnimityksessä

IUPAC-nimitys on systemaattinen nimeämistapa, jota International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC) suosittelee kemiallisten yhdisteiden nimeämiseen. Sen tavoitteena on antaa yksiselitteinen, kansainvälisesti ymmärrettävä nimi, jota voidaan käyttää tieteellisessä kirjallisuudessa ja tietokannoissa. Nimitys kattaa sekä orgaaniset että epäorgaaniset yhdisteet sekä monimutkaiset kompleksiyhdisteet.

IUPAC-nimen muodostus perustuu pääpiirteisiin, kuten rungon valintaan (pääkoko runko orgaanisessa kemiassa, usein hiiliketju tai rengas), substituenttien lisäämiseen ja lokanttien määräämiseen siten, että locanttien summa on pienin mahdollinen. Funktionaalinen ryhmä määrää usein nimen lopun, kun taas muut ominaisuudet esitetään etuliitteinä. Substituenteja listataan nimeen aakkosittain; multiplicative prefixien di-, tri- jne. huomioiminen aakkostuksessa riippuu säännöistä. Stereokemialliset ominaisuudet, kuten R/S ja E/Z, voidaan merkitä nimen osana tarpeen mukaan CIP-sääntöjen mukaisesti.

Epäreorganisessa yhteydessä, kuten epäorgaaninen ja koordinointiyhdisteet, nimissä kuvataan keskiaine, ligandid ja oksidointiaste. Usein käytetään Preferred IUPAC Namea (PIN), joka on virallinen, suositeltu nimi tietylle yhdisteelle ja yleisesti käytetty tietokannoissa ja julkaisuissa.

IUPAC-nimitys on jatkuvasti kehittyvä standardi, ja vaikka käytetään PIN-nimiä, yleiset tai vanhemmat nimet voivat yhä esiintyä tieteellisessä tuotannossa.