Häviötekijä

Häviötekijä (loss factor) on parametri, joka kuvaa energian dissipointia eli häviämistä järjestelmässä. Se on usein adimensionaalinen ja riippuu kontekstista, mutta sen tarkoitus on arvioida, kuinka suuri osa tallennetusta energiasta muuttuu hajaantuneeksi energiaksi jakson aikana.

Värähtelijöissä ja viskoelastisissa materiaaleissa häviötekijä määritellään siten, että se kuvaa energian dissipointia per jakso suhteessa tallennettuun energiaan. Yleinen muoto on η = ΔW_dissipoi / (2π W_stored). Pienillä vaimennuksilla häviötekijä ja laadun Q-faktori ovat kytköksissä: Q ≈ 1/η.

Elektroniikassa ja dielektrisissä aineissa häviötekijä liittyy energian dissipointiin sähköisen vuorovaikutuksen aikana. Dielektrinen häviökerroin tan δ = ε''/ε' kuvaa häviöiden voimakkuutta, ja sitä kutsutaan usein loss tangentina.

Akustiikassa ja rakennusmateriaaleissa häviötekijä kertoo, kuinka tehokkaasti materiaali vaimentaa ääntä ja värähtelyä. Suurempi häviötekijä tarkoittaa yleensä parempaa vaimennusta, mutta vaikutus riippuu käyttökontekstista ja rakenteesta.

Mittaamiseen käytetään dynaamista mekaanista analyysiä (DMA), resonanssi­tutkimuksia tai muita vaimennusmittauksia; tulokset voivat riippua ilmankosteudesta, lämpötilasta ja mittausfrekvenssistä. Häviötekijä on yleisesti käytetty käsite monilla teknisillä aloilla, joissa halutaan kuvailla energian häviämisprosessien vaikutusta järjestelmän käyttäytymiseen.