Häviäminen

Häviäminen on suomen kielen substantiivi, joka tarkoittaa ilmiötä tai tilaa, jossa jokin katoaa, häviää tai lakkaa olemasta. Se muodostuu verbistä hävitä ja -minen- päätteestä. Häviäminen kattaa sekä konkreettisen katoamisen (esineen poistuminen näkyvistä) että abstraktit prosessit (muistin heikkeneminen, tiedon menetyminen, imagon tai kulttuuriperinnön väheneminen).

Etymologisesti sana tulee verbistä hävitä, josta muodostettu -minen viittaa prosessiin tai tilaan. Suomessa häviäminen voi siten kuvata sekä havaittavaa katoamista että epävarmaa, ajankohtaista tai pitkittäistä kehitystä, jossa jotakin häviää asteittain.

Käyttökonteksteja on monia. Arkipäivässä häviäminen voi tarkoittaa esineen kadonnutta tai sitä, että jokin näkyy tai kuuluu vähemmän. Myös muistista, taidoista tai tiedoista voi hävitä, kun ne menettävät merkityksensä tai katoavat tallenteista. Tietojen tai digitaalisen arkiston katoaminen on toinen yleinen konteksti. Laajemmin puhutaan häviämisestä myös kulttuurisen perinnön, kielen tai lajin häviäminen kontekstissa, jolloin käytetty tai olemassa oleva ei enää pysy yllä.

Lajien häviäminen, eli sukupuutto, on erityisen keskeinen käyttöala luonnontieteissä: se tarkoittaa tietyn lajin loppumista luonnosta kokonaan. Kulttuuri- ja kielitieteissä häviäminen kuvaa esimerkiksi kielen tai perinteiden kuihtumista. Häviäminen viittaa usein sekä paikoittaiseen että ajalliseen ulottuvuuteen ja voi edellyttää toimenpiteitä säilyttämiseksi tai dokumentoimiseksi.