Häiriintymisen

Häiriintymisen käsite viittaa järjestelmän häiriön tai keskeytymisen ilmenemiseen. Se kuvaa prosessia tai tilaa, jossa jokin ulkoinen tai sisäinen tekijä muuttaa normaalin toiminnan epätoivotulla tavalla. Termi on yleisimmin käytössä teknisessä ja tieteellisessä keskustelussa, ja se pohjautuu verbistä häiriintyä.

Häiriintymisen muodostuminen tapahtuu -minen-sufiksin kautta, ja sitä käytetään usein ilmauksissa kuten "häiriintymisen syyt" tai "häiriintymisen hallinta". Sillä viitataan tilaan tai prosessiin, jossa toiminnan laatu heikkenee tai muuttuu ei-toivotulla tavalla.

Käyttökontekstit: Elektroniikassa ja viestinnässä häiriintymisen käsite tarkoittaa ei-toivottua signaalin muutosta; esimerkkejä ovat elektromagneettinen häiriö (EMI) ja radiotaajuuksien häiriö (RFI). Ekologiassa ja ympäristötieteissä häiriintyminen voi tarkoittaa ihmisen tai luonnon aiheuttamaa tilapäistä tai pysyvämpää häiriötä elinympäristölle. Lääketieteessä ja fysiologiassa häiriintymisen voi kuvata poikkeamana normaaleissa biologisissa prosesseissa altistuksesta tai sairauksista johtuvaa häiriötä.

Häiriintymisen hallintaan tähdätään erilaisin keinoin, kuten suojauksin, maadoituksin, suodattimilla sekä virheenkorjausmenetelmillä ja standardeilla. Mittauksissa ja diagnoosissa keskitytään havaitsemiseen ja määritykseen, jotta häiriintymisprosessit voidaan paikantaa ja hallita.

Liittyviä käsitteitä ovat häiriö, melu sekä häiriötekijä.