Hyytymisaika

Hyytymisaika on veren hyytymisen aloittamisen ja kiinteän hyytymän muodostumisen keston mitta, jonka tavoitteena on antaa kokonaisvaltaista kuvaa hemostaasin tilasta. Sitä käytetään erityisesti laboratoriossa hemostaasin arvioimiseen ja hyytymishäiriöiden epäilyyn.

Mittaustavat vaihtelevat; perinteisesti hyytymisaikaa on mitattu Lee-White -menetelmällä, jossa koko veren näyte asetetaan kapillaariputkeen ja lämpötilan ollessa noin 37 °C seurataan, milloin hyytymä muodostuu. Tuloksen tulkintaan vaikuttavat sekä käytetty menetelmä että näytteen käsittely. Nykyisin kliinisessä laboratoriossa hyytymisaikaa ei aina ilmoiteta erillisenä kokonaiskestoarvona, vaan sen ohella käytetään tarkempia koagulaatiotestejä, kuten protrombiiniaikaa (PT), aktivoitua osittaista tromboplastiiniaikaa (aPTT) sekä trombiin aika (TT). Nämä testit mittaavat erikseen kaskadin toiminnan eri vaiheita ja antavat tietoa tiettyjen hyytymistekijöiden, maksan toimintakyvyn sekä hyytymistä estävien hoitojen vaikutuksesta.

Tulkinta ja käyttöalueet: Prolongoitunut hyytymisaika voi viitata hyytymistekijöiden puutteeseen, maksasairauteen, vitamiinipohjaiseen K-vajeeseen, DIC:iin tai verenohennushoitoon kohdistuviin vaikutuksiin. Hyödyllistä on kuitenkin huomata, että hyytymisaika on herkkä sekä teknisille että biologisille tekijöille, kuten lämpötilalle, näytteen käsittelylle ja veren koostumukselle. Siksi se tulkitaan yhdessä toisten koagulaatiotestien kanssa eikä yksinään tee tarkkaa diagnoosia.