Huippujännite

Huippujännite, eli peak voltage, tarkoittaa jänniteen hetkellistä suurinta arvoa mitattuna referenssiin, yleensä maadoitukseen. Se kuvaa signaalin amplitudia ja on erillinen arvo RMS- tai keskimääräisestä jännitteestä. Huippujännite kertoo, kuinka suuri hetkellinen jännite voi olla, kun signaali vaihtelee tai pulssittuu.

Sinusoidisissa verkoissa ja monissa elektroniikkalaitteissa huippujännite liittyy RMS- sekä peak-to-peak-arvoihin. Sinusoidin tapauksessa huippujännite Vpeak ja RMS-jännite Vrms ovat yhteydessä toisiinsa kaavalla Vpeak = Vrms × √2. Peak-to-peak jännite on Vpp = 2 × Vpeak. Crest factor, joka kuvaa huippujännitteen suhdetta RMS-arvoon, on Vpeak/Vrms (sineillä yleisesti 1,414).

Mittaus voidaan tehdä oskilloskoopin avulla tai virransalpa- tai peak-detektoripiirillä. True-peak-mittaus on tärkeä erityisesti pulssisignaalien ja korkeita huippuarvoja sisältävien järjestelmien suunnittelussa.

Käytännön merkitys: huippujännite määrittelee laitteen eristystä, jännitesuojia sekä komponenttien suurinta sietämää. Esimerkiksi Suomessa verkkosähkön RMS- jännite on noin 230 V, mikä vastaa noin 325 V huippujännitteelle. Puolijohdekomponenteille ja kytkimille suunnittelussa otetaan huomioon mahdolliset jännitepiikit sekä mahdolliset transienttihuiput, jotka voivat yltää huomattavasti perusjännitteeseen.

Katso myös: RMS-jännite, peak-to-peak jännite, crest factor, jännitesuoja.