Hoitotarkoitus

Hoitotarkoitus tarkoittaa hoidon tai toimenpiteen suunniteltua tavoitetta potilaan hoitossa. Se kuvaa, mitä hoidolla pyritään saavuttamaan, ja voi olla esimerkiksi paraneminen, taudin hallinta, oireiden lievittäminen tai elämänlaadun turvaaminen. Hoitotarkoitus antaa suuntaviivat sille, millaisia hoitoja ja tutkimuksia käytetään ja miten menestystä mitataan.

Se on usein osa hoitosuunnittelua, potilaskertomuksia sekä reseptejä ja hoitopäätöksiä. Esimerkkejä ovat parantava hoito (toivottu tulos: taudin täydellinen hallinta tai poistuminen), oireenmukainen hoito (oireiden lievittäminen), sekä tukeva tai palliatiivinen hoito (elämänlaadun ja oireiden hallinta).

Hoitoa suunniteltaessa hoitotarkoitus vaikuttaa riskien ja hyötyjen arviointiin, hoitoon liittyviin vaihtoehtoihin sekä potilaan suostumukseen. Yhteisissä keskusteluissa potilaan arviot, toiveet ja elämäntilanne otetaan huomioon, ja hoitotarkoitusta voidaan muuttaa prognosis ja hoitovaihtoehtojen kehittyessä.

Oikeudellisesti ja eettisesti hoitotarkoitus liittyy potilaan itsemääräämisoikeuteen sekä oikeuteen saada riittävästi tietoa ja suostua hoitoihin. Suomessa hoitotarkoitusta kirjataan usein hoitokäytäntöihin ja hoitopäätöksiin osana hoitotakua ja hoitopäätösten läpinäkyvyyttä.

Haasteita ovat muun muassa käsitteiden tulkinta ja viestinnän selkeys: potilas ja ammattilainen voivat ymmärtää hoitotarkoituksen eri tavoin. Selkeä keskustelu ja dokumentaatio vähentävät väärinkäsityksiä ja auttavat pitkäjänteisten hoitojen toteuttamista.