Hitausjärjestelmät

Hitausjärjestelmät, tunnetaan myös inertiajärjestelminä, ovat fysikaalisia systeemejä, joissa Newtonin ensimmäinen laki, eli hitauslaki, on voimassa. Tämä tarkoittaa, että kappale pysyy levossa tai jatkaa tasaista suoraviivaista liikettä, ellei siihen kohdistu ulkoista voimaa. Käytännössä täysin hitausjärjestelmiä ei ole olemassa, sillä kaikki todelliset systeemit ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa jollain tavalla.

Hitausjärjestelmät ovat keskeisiä klassisessa mekaniikassa. Ne muodostavat vertailukehyksen, jonka avulla voidaan kuvata ja ennustaa kappaleiden liikettä. Kun tarkastellaan liikettä ei-hitausjärjestelmässä, jossa on kiihtyvyyttä ilman havaittavaa ulkoista voimaa, on turvauduttava näennäisvoimiin, kuten Coriolis- tai keskipakovoimaan, selittämään liikkeen poikkeamia.

Esimerkiksi Maan pinnalla oleva tarkkailija on ei-hitausjärjestelmässä Maan pyörimisen vuoksi. Hitausjärjestelmän käsite on kuitenkin lähellä riittävän hyvin monissa tilanteissa, kun vuorovaikutukset ovat vähäisiä tai niitä voidaan pitää mitättöminä. Sähkömagneettiset ja gravitaatiovuorovaikutukset voivat määritellä hitausjärjestelmän suunnan. Myös suhteellisuusteoria käsittelee hitausjärjestelmiä, mutta sen puitteissa kaikki kiihdytetyt koordinaatistot rinnastetaan toisiinsa.