systeemit

Systeemit ovat joukko toisiinsa liittyneitä osia, jotka muodostavat kokonaisuuden, jonka ominaisuudet voivat poiketa yksittäisten osien ominaisuuksista. Järjestelmät voivat olla avoimia tai suljettuja; avoimet vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa ja pyrkivät tasapainoon. Yleisesti systeemeillä on rajat, syötteet ja tulokset sekä palautemekanismit.

Systeemit voidaan jakaa useisiin luokkiin: tekniset järjestelmät kuten kone- ja tietojärjestelmät; biologiset järjestelmät kuten verenkierto- ja hermosto; sosiaaliset järjestelmät kuten organisaatiot ja markkinat; sekä ekologiset järjestelmät kuten ekosysteemit ja elinympäristöt.

Keskeisiä käsitteitä ovat järjestelmän rajat, osajärjestelmät, input ja output, palaute sekä ohjaus, sekä emergentit ominaisuudet—ominaisuudet, joita ei löydy pelkistä osista. Holismi ja reduktionismi kuvaavat lähestymistapoja järjestelmien tutkimukseen.

Systeemien tutkimus ja suunnittelu ulottuvat monille aloille. Käyttökohteita ovat tekninen suunnittelu ja tuotantojärjestelmät, tieto- ja viestintäjärjestelmät, ohjelmistojen ja infrastruktuurin kehittäminen, liiketoimintojen ja organisaatioiden hallinta sekä terveydenhuolto- ja ympäristöjärjestelmien suunnittelu.

Käytännön lähestymistapoja ovat yleinen järjestelmäteoria (GST), jota kehittivät 1940–1950-luvulla Ludwig von Bertalanffy ja muut, sekä kybernetiikka. Kritiikkiä kohdistuu usein järjestelmien rajojen määrittämiseen sekä monimutkaisuuden ja riippuvuuksien hallinnan haasteisiin.