Historiatutkimus

Historiatutkimus on historiatieteen ala, joka tutkii menneisyyden ilmiöitä kriittisen tutkimuksen keinoin. Sen tavoitteena on löytää, tulkita ja vertailla historiallisia lähteitä sekä rakentaa perusteltuja käsityksiä menneisyydestä. Historiatutkimus käsittää sekä tapahtumien kronologisen kuvaamisen että syvällisemmät tulkinnat yhteiskunnallisista, taloudellisista, kulttuurisista ja ideologisista ilmiöistä.

Tutkimuksessa käytetään lähdeaineistona pääasiassa alkuperäislähteitä ja sekundaarilähteitä, kuten arkistomateriaalia, asiakirjoja, lehtiä, kirjeitä, päiväkirjoja, kuvamateriaalia ja suullista perinnettä. Lähteiden kriittinen arviointi, kontekstualisointi ja monipuoliset analyysimenetelmät—taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen, ideologinen sekä vertailevat ja määrälliset lähestymistavat—ovat keskeisiä.

Historiatutkimus tarkastelee sekä yksittäisiä tapahtumia että suuria prosesseja, kuten modernisaatiota, valtion rakennetta, identiteettejä ja muistiperintöjä. Tutkimus voi suuntautua kansalliseen historiaan, paikallishistoriaan tai kansainvälisiin suhteisiin ja se hyödyntää usein monitieteisiä näkökulmia.

Historiatutkimus liittyy voimakkaasti historiankirjoituksen tutkimukseen (historiograafiaan), jossa pohditaan, miten menneisyyttä on kirjoitettu, millaisia lähteisiin liittyviä valintoja on tehty ja miten erilaiset tulkinnat muodostuvat kontekstin mukaan. Se korostaa reflexiivisyyttä, lähteiden rajoitteita ja muistikulttuurin sekä poliittisen kontekstin huomioon ottamista.