Hiilivetyketjuissa

Hiilivetyketjuissa tarkoitetaan orgaanisia yhdisteitä, joissa hiili- ja vetyatomit muodostavat pitkän tai haarautuneen ketjun. Ketjut voivat olla lineaarisia (suoraketjuisia) tai haarautuneita, ja ne voivat sisältää erilaisia sidosrakenteita. Perusrakenne koostuu hiiliatomien muodostamasta sidoksesta, jossa vetyt toimivat pääasiallisena täydennyksenä.

Hiilivetyketjut jaotellaan sidosrakenteen mukaan: saturoituneet hiilivedyt ovat alkaaneja, joissa on vain yksinkertaisia sidoksia; epätyydyttyneet hiilivedyt kuten alkeenit (kaksoissidos) ja alkyynit (kolmoissidos); sekä aromaattiset hiilivedyt, kuten bentseeni, joissa on renkaallinen rakenne. Lisäksi yhdisteet voivat sisältää erilaisia substituentteja ja useita kytkentöjä, mikä muuttaa niiden ominaisuuksia.

Ominaisuuksiensa perusteella hiilivedyt ovat yleensä epäpolaarisia ja liukenevat vähän veteen. Ketjun pituus ja rakenteen suoruus vaikuttavat fysikaalisiin ominaisuuksiin: kiehumispiste ja sulamispiste nousevat usein ketjun pituuden kasvaessa, ja haarautuneisuus alentaa kiehumispistettä verrattuna saman pituisen lineaarisen ketjun isomeeriin. Reaktiivisuus riippuu rakenteesta; alkaanit ovat pääosin vähemmän reaktiivisia, kun taas epätyydyttyneet hiilivedyt voivat osallistua additio- sekä muut reaktiot.

Hiilivetyketjut muodostavat keskeisen raaka-aineiston polttoaineille (kuten bensiinille ja dieselille), petrokemiallisille raaka-aineille sekä monille muille orgaanisille tuotteille. Ne esiintyvät sekä fossiilisten polttoaineiden koostumuksissa että biomassasta peräisin olevissa yhdisteissä. Esimerkkejä pienistä ketjuista ovat metaani, etaani, propaani ja butaani; pitkillä ketjuilla on puolestaan suurempi käyttötarkoitus erilaisten raaka-aineiden tuottamisessa.