Hiilivetyjä

Hiilivetyjä ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden molekyylit koostuvat ainoastaan hiili- ja vetyatomeista. Ne muodostavat suurimman osan organaisesta kemiasta ja esiintyvät sekä luonnossa että fossiilisissa polttoaineissa. Hiilivetyjen rakenne voi olla avoketjuinen tai kiertynyt, ja ne voivat sisältää kaksois- tai kolmoissidoksia sekä aromaattisia rengasrakenteita.

Hiilivetyjen luokitus perustuu sidosrakenteisiin ja niiden kemiallisiin ominaispiirteisiin. Tyydytyneet hiilivedyt eli alkaanit muodostavat vain yksinkertaisia C–C-sidoksia; niiden yleinen kaava on CnH2n+2 (esim. metaani CH4, etaani C2H6). Epätyydytyneet hiilivedyt sisältävät kaksois- tai kolmoissidoksia: alkeenit (CnH2n; esim. etyleeni C2H4) ja alkyynit (CnH2n-2; esim. asetyleni C2H2). Kiertorakenteiset hiilivedyt kuuluvat cycloalkaneihin sekä aromaattisiin yhdisteisiin; esimerkkejä ovat cycloheksaani ja bentseeni.

Hiilivetyjä esiintyy runsaasti luonnossa öljyssä ja maakaasussa, ja ne muodostavat keskeisen polttoaineiden sekä kemianteollisuuden raaka-aineen. Öljynjalostuksessa hiilivedyksiä erotetaan ja jatkojalostetaan: raskaita hiilivetyjä kevennetään, ja kevyemmistä syntyy polttoaineita sekä muita kemikaaleja. Hiilivedyt toimivat myös monien muovien ja liuottimien rakennuspalikoina.

Turvallisuus ja ympäristö: Hiilivetyjen polttaminen tuottaa hiilidioksidia ja vettä; monet hiilivedyt ovat liekki- ja räjähdysvaarallisia. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet voivat vaikuttaa ilmanlaatuun ja terveyteen; joitakin, kuten bentseeniä, pidetään karsinogeenisina, ja niiden päästöjä säädellään tiukasti.