Hermotoiminnan

Hermotoiminta tarkoittaa hermoston sähköistä ja kemiallista viestintää, jolla tieto siirtyy keskushermoston ja ääreishermoston välillä. Se mahdollistaa liikkeitä, aistimuksia sekä monien kognitiivisten prosessien ja säätelytehtävien toteutumisen.

Perusmekanismi perustuu toimintapotentiaaleihin. Neuronin solukeskuksessa natrium- ja kaliumionien gradientit tuottavat depolarisaation, jota seuraa nopea repolarisaatio. Aksonin kuljettama sähköinen signaali etenee eteenpäin ja päättyy synapsiin, jossa kalsiumkanavien säätämä neurotransmitterien vapautuminen viestii seuraavalle neuronille.

Mithaa hermotoimintaa voidaan seurailla ja mitata useilla elektrofiisiallisilla menetelmillä. EEG (elektroenkefalografia) mittaa aivosähköistä toimintaa, EMG (elektromyografia) mittaa lihasten sähköistä aktiivisuutta, ja hermonjohtuvuustutkimukset arvioivat perifeeristen hermojen johtokykyä sekä signaalin nopeutta.

Merkitys ja häiriöt: Hermotoiminta on keskeinen osa liikkeitä, tasapainoa, tuntoa sekä monia kognitiivisia toimintoja. Häiriöt voivat ilmetä lihasheikkoutena, puutuneisuutena, kipuna tai hallitsemattomina liikkeinä. Esimerkkejä ovat polyneuropatiat ja muut perifeeriset hermostovaivat sekä keskushermoston sairaudet kuten aivoinfarktit ja multippel skleroosi (MS).