Henkilövero

Henkilövero on verotuksen nimitys sille osalle veroa, joka kohdistuu yksilön ansio- ja pääomatuloihin. Suomessa henkilövero muodostuu kunnallisesta tuloverosta, valtion tuloverosta sekä mahdollisesta seurakuntaverosta. Lisäksi pääomatuloihin sovelletaan erillistä pääomatulon verotusta. Henkilövero on suurin yksittäinen verotulojen lähde ja sen tavoitteena on rahoittaa julkisia palveluita sekä jakaa verorasitus tulojen mukaan.

Kunnallinen tulovero määräytyy asuinkunnan mukaan; veroprosentti on kiinteä veroprosentti, jonka suuruus vaihtelee kunnittain. Valtion tulovero on progressiivinen ja koostuu useammasta veroluokasta; veron määrä määräytyy tulojen mukaan ja säädetään vuosittain. Jäsenille seurakunnasta voidaan lisäksi periä seurakuntaveroa, jonka suuruus vaihtelee kunnasta ja jäsenyydestä riippuen.

Pääomatulon verotus on erillinen osa henkilöverotusta: pääomatulot verotetaan 30 prosentilla pienemmälle osalle ja 34 prosentilla tämän ylitse.

Henkilöveron käytännön hallinnointi perustuu verokorttiin, jonka mukaan työnantaja pidättää veron palkasta ennakkoon. Verotuksen vuosittainen lopullinen määrä ratkaistaan verotuspäätöksellä, joka annetaan verovuoden tulojen ja vähennysten perusteella. Verotuksessa on käytössä vähennyksiä ja veronhyvityksiä, kuten perusvähennys ja muut sovellettavat vähennykset.

Henkilövero on keskeinen osa Suomen verotusta ja julkisen sektorin rahoitusta, ja sen järjestelmä on suunniteltu tukemaan oikeudenmukaisuutta sekä talouden vakaata rahoitusta.