Hengitystiehallinta

Hengitystiehallinta on lääketieteellinen termi, joka viittaa toimenpiteisiin, joilla varmistetaan avoin ja toimiva ylähengitystie. Ylähengitystie on reitti, jonka kautta ilma kulkee nenästä ja suusta keuhkoihin. Häiriöt hengitystiehallinnassa voivat johtua useista syistä, kuten turvotuksesta, vierasesineistä, tajuttomuudesta tai neurologisista ongelmista.

Kun hengitystie on tukossa tai sen normaali toiminta on vaarantunut, se voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, hapenpuutetta ja jopa hengenvaaran. Tämän vuoksi hengitystiehallinta on kriittinen osa ensihoitoa, anestesiaa ja tehohoitoa. Hengitystiehallinnan tavoitteena on turvata riittävä hapensaanti ja hiilidioksidin poistuminen elimistöstä.

Eri menetelmiä hengitystiehallintaan ovat esimerkiksi potilaan asennon muuttaminen (esimerkiksi leuan nosto tai kallistus), suuontelon ja nielun tyhjentäminen, nenä-nielutubuksen tai suu-nielutubuksen käyttö. Vaikeammissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan invasiivisempiin menetelmiin, kuten intubaatioon, jossa hengitysputki viedään henkitorveen, tai kirurgiseen hengitystien avaamiseen, kuten krikotyrotomiaan tai trakeostomiaan.

Lääketieteellisen henkilökunnan on tunnettava ja osattava soveltaa eri hengitystiehallintatekniikoita nopeasti ja tehokkaasti potilaan tilanteen vaatimusten mukaisesti. Asianmukainen hengitystiehallinta on keskeinen tekijä potilaan selviytymisen ja toipumisen kannalta monissa akuuteissa tilanteissa.