Heijastuma

Heijastuma on kuvan tai jäljennöksen muodostuma, jonka näemme heijastuvan pinnan kautta. Termi viittaa sekä itse kuvan ilmentymään heijastavassa pinnassa että ilmiöön, jossa valo, ääni tai muu aalto palautuu rajapinnasta. Etymologisesti sana juontuu verbistä heijastaa ja -uma-päätteestä, jolla muodostetaan substantiivinen merkitys.

Käytännössä heijastuma liittyy erityisesti optiikkaan ja akustiikkaan. Valon osalta heijastuma syntyy, kun säde osuu sileän pinnan kuten peilin tai veden kaltaisen pinnan rajapintaan ja palaa takaisin. Planeerisen (tasaisen) heijastuksen tapauksessa syntyy usein virtuaalinen kuva, joka näyttää olevan pinnan toisella puolella ja jonka etäisyys peilistä vastaa kohteen etäisyyttä pinnasta. Kaarteisilla heijastuspinnilla, kuten kartio- tai yleisillä heijastuspinnilla, voi syntyä sekä todellisia että virtuaalisia kuvia riippuen kohteen ja focusin sijainnista.

Luonteeltaan heijastuma on yleinen luonnonilmiö: kirkkaan veden pinnassa näkyvä maisema muodostaa ylevän heijastuman, joka voi olla sekä tekninen kuva että esteettinen ilmentymä. Samalla termiä käytetään laajemmin kuvaamaan mielen, kulttuurin tai taiteen peilaavia kuvia ja metaforia, joissa todellisuus heijastuu toiseen muotoon tai kontekstiin.

Lyhyesti, heijastuma tarkoittaa heijastuvan pinnan kautta muodostunutta kuvaa tai ilmiötä, ja sitä käytetään sekä teknisessä optiikassa että arkipäivän kielessä kuvaamaan heijastusten ilmaisemia kuvia ja reaktioita.